09 455 11 21 / 050 531 6341
matkat@pamplemousse.fi
Ranskan lippu valikossa
Ranskan matkat
Italian lippu valikossa
Italian matkat
Suomen lippu valikossa
SHOP

Pyöräretki Canal du Midi on ulkoilua parhaimmillaan

Kesälomamme jäi syyskuulle ja mitäpä sitä kaipaamaan kuin pientä lämpöä ja liikuntaa. Yhteistä tekemistä ilman kilpailua tai pisteiden laskua. Teemana oli ”liiku ja syö hyvin”.

Canal du Midi tuntui tasaisen pyöräilymaaston takia meille (polvileikattu ja muutenkin keskimääräisen huono kunto) sopivalta vaihtoehdolta. Ei suuria mäkiä ja eteläisen Ranskan melko varmat aurinkokelit myös syyskuun lopulla.

Alkuun tuntui, että parinsadan kilometrin urakka olisi rankka, sillä en pyöräile päivittäin. Oma kunto ja jaksavuus jännitti. Varasin sähköpyörän, sillä se keventää menoa. Sähköpyörässä on kolme eri tehoa ja kanaalin varrella riitti hyvin matalin teho.

Seten rantakaupungista Marseillaniin on pitkä niin sanottu Lidon ranta. Noin kymmenen kilometriä sai polkea tasaista rantaviivaa meren vieressä ennen saapumista Marseillaniin ja lounaalle sen satamaan.

Keskiajan suurhanke joka vieläkin hämmästyttää

Canal du Midi on 1600-luvun suuri hanke yhdistää Atlantti ja Välimeri toisiinsa Ranskan halki. Kanava on Sètestä Toulouseen. Aivan alkujaan kanava oli tavarankuljetukseen (lue: viinin) tarkoitettu, mutta se on ainakin toistaiseksi mennyttä aikaa.

Nyt se houkuttelee vapaa-ajan viettäjiä. Kävelijöitä, juoksijoita ja pyöräilijöitä väylille, joissa hevoset aikoinaan vetivät proomuja. Kanava on merkitty UNESCOn maailmanperintöluetteloon 1996. Se on päässyt luetteloon teknisten ominaisuuksiensa sekä teollisuuden edistäjänä Euroopassa. 360 kilometrin varrella on satoja sulkuja, kanavasiltoja ja tunneleita. Erityinen lisäarvo UNESCOlla on ollut sen varrelle istutetut plataanit ja pinjat. Aikamoinen taideteos kaiken kaikkiaan.

Plataanien varjon ja valon leikissä on pyöräilyssä loman tuntua.
Suuri osa pyöräiltävistä teistä on hiekkapohjaista maastoa. Osassa paikkoja se on myös melko kapeaa, osassa niin leveää että voi pyöräillä myös rinnakkain.
Sulkuja matkan varrella on riittämiin. Veneet joutuvat odottamaan vedenpinnan tasaantumista.
Yhdellä sululla oli esillä todellista itetaidetta. Eipähän kuitenkaan lähtenyt patsasta mukaan pyörän päälle.

 

Pyöräily näissä maisemissa on kuin satukirjassa kulkemista. Suurin osa kanaalinvarresta on hiekkapohjaista (välillä myös hiukan soraa!) polkua tai pientä hiekkatietä. Vain pieni osa reitistämme eteni autotiellä. Hämmästyin kuinka kohteliaasti silloin autoilijat varoivat kaksipyöräistä. Säännöt olivat autolijoille selkeät.

Autotien varressa autoilijoille on säännöllisin väliajoin muistutus varoa pyöräilijöitä. Ranskalaiset tuntuivat noudattavan ohjeistusta hyvin.

Puukin voi sairastua - mistä löytyisi lääke?

Hiekkateillä jouduimme muutamassa kohdassa varomaan puutöitä, sillä kanaalin plataaneissa on kymmenen vuotta sitten todettu sienitauti, jolle ainakaan toistaiseksi ei ole keksitty lääkettä. Sairastunut puu joudutaan kaatamaan ja polttamaan. Pelätään, että jopa 40.000 tuhatta plataania vaihdetaan. Kanaalin varrelle istutetaan nyt koko ajan uutta puustoa, kuutta eri lajiketta. Kanaalin ja teiden risteyskohdissa on tauluja, jotka kertoivat töiden edistymisestä ja millä puilla platanaaneja korvataan. Onneksi plataaneja on vielä jäljellä ja maisema on vieläkin kaunis.

Saimme matkamme alussa pyörien mukana kartan sekä kirjoitetun ohjeiston miten edetä. Päivän pyöräilyn aikana oikeata reittiä tuli muutamaan otteeseen etsittyä. Karttaa ja ohjetta tuli päivän aikana luettua kuin rinnekarttaa ikään. Mihin suunnataan seuraavaksi? Usein kun itse kaivoi karttaa, niin viereen tuli toinen pyöräilijä (liikkeellä erityisesti brittejä ja ranskalaisia syyskuussa) joka mietti samoja asioita. Vastaantulijat olivat myös hyviä vinkin antajia.

Karttojen ja selostuksien läpikäyminen edellisenä iltana auttoi hahmottaan seuraavan päivän matkaa.

Minulle, vanhalle hiihtäjälle,  pyörämatkassa oli paljon samoja elementtejä kuin hiihtoreissussa. Hiihtopäivä – golfreissun tapaan – antaa oikeuden hyvään illalliseen. Matkapaketissamme oli valmiiksi pyörän ja ohjeiden lisäksi  iltaruoat ja majoitukset. Tavaramme myös kuljetettiin aamuisin aina seuraavaan kohteeseen.

Päivittäin poljimme noin 50 kilometriä. Jätimme aamulla matkalaukut hotellin vastaanottoon yhdeksän aikaan ja aamiaisen jälkeen olimme satulan päällä kymmeneltä. Pysähtelimme paljon katsomaan nähtävyyksiä. Ja sitä riitti!  Lounastauon jälkeen jatkoimme matkaa (jälleen useilla ”tekniikka” tauoilla) ja hotellilla olimme yleensä viiden aikaan. Laukut odottivat siellä valmiina.

Erikoisrakentamista 350 vuoden takaa

Erityistä nähtävää reitin varrella oli paljon. Ehdottomasti eniten aikaa insinöörimiehellä meni Fonseranen yhdeksän peräkkäisen sulun luona. Todellinen vetoketjuilmiö!  Ei voisi uskoa että tällainen on rakennettu 350 vuotta sitten.

Samoin kanaalisilta oli sydämen pysäyttävä – juu, vettä sillalla ja menet toisen kanaalin yli – ja tekniikkaa ymmärtämättömälle ihmetys.  Tekniikasta ymmärtävälle se on suuri nähtävyys, jota varten kannattaa polkea vaikka muuta ylimääräinen kilometri.

Yksi erityisimmistä nähtävyyksistä  oli myös laskettava (!) rautatiesilta. Normaalissa olosuhteissa silta oli yläasennossa kanaalin päällä, jotta veneet mahtuvat alta, mutta junan kulkiessa sen yli silta lasketaan ratatasoon vedenpintaan.

Yhdeksän sulun mittainen Fonserane. Ns. Neuf ecluses.
Laskeutuva rautatiesilta reittimme varrella.

Hotellit oli meille valittu valmiiksi ja ravintolaillalliset olivat olemassa. Kaikissa hotelleissa saimme pyörät lukkojen taakse. Ei siis muuta kuin lataamaan akkua, niin omaa kuin sähköpyörämme. Meillä yöpymiset olivat Sétessä, Bézier’ssä, Narbonnessa, Redortessa ja Carcassonnessa. Jokaisessa näistä olisi voinut viettää lisäpäiviä, erityisen hienoja olivat Carcassonnen linnoituksineen ja Narbonne kauniin keskustan ja viihtyisän kauppahallin vuoksi. Ympäröihän aluetta myös hyvä viinialue, joten tutkittavaa olisi riittänyt vaikka koko viikoksi.

Narbonnen kauppahalli on herkkusuulle mukava kohde vierailla aamulla ennen liikkeelle lähtöä.

 

Kivaa matkalla oli siis myös se, että joka ilta näimme uuden kaupungin. Nähtävyyksiin sinänsä ei ehtinytkään sen enempää tutustua. Joka ilta meillä oli uusi erilainen ravintola ja täysmenu. Vain viinit maksoimme siihen päälle. Vinkkejä lounaspaikkoihin meillä oli kirjallisissa ohjeissa valmiiksi.

Retki päättyy ja ilta laskeutuu Carcassoneen.

Talvisin Canal du Midi on kiinni, siinä ei saa kulkea veneellä. Pyöretken voi toteuttaa maalis-lokakuussa.

Teksti Henni Lieto

KATSO KOKO REITTIMME CANAL DU MIDI PYÖRÄILY

Arkistot

cross