TARINA: Ratsastusleirillä Toscanassa

TUNNELMIA TOSCANASTA – HEVOSIHMISEN UNELMALOMA matkalaisen tarina.

Huom! Tämä tarina kertoo sinulle ratsastusmatkan tunnelmista. Jos olet kiinnostunut lähtemään Italian Toscanaan ratsastamaan olethan yhteydessä Pamplemousseen. Teemme yksityisesti ryhmiä paikan päälle.

Kun Suomessa kesä kallistuu loppuaan kohti, on aika pakata laukut ja suunnata sinne, missä aurinko vielä paistaa. Tässä tapauksessa Toscanaan, jossa vietimme syyskuun viimeisen viikon nauttien lämmöstä, italialaisista herkuista ja ratsastuksesta. Lähdimme matkaan kolmen naisen voimin viettämään niin sanottua aktiivilomaa ratsailla. Lomasta muodostui paljon enemmän: se rentoutti, rauhoitti ja ohjasi arjen kiireessä kiristyneen mielen innostuneemmille poluille.

Majoituimme ratsastuskeskuksessa, jossa lähes 300 hehtaaria maata pitää sisällään niin viinitarhoja, pyöräreittejä, kylpylän kuin golfkentänkin. Uima-allas kuului myös pihapiiriimme ja lyhyen kävelymatkan päässä olevasta ravintolasta vaapuimme vatsat täynnä harva se ilta. Talleilla meidät vastaanotti iloinen ja ammattitaitoinen henkilökunta, joka selvästi teki työtään hevosten hyvinvoinnin eteen. Hevoset olivat ystävällisiä ja uteliaita, vaikka varmasti kohtaavat kaikenlaisia turisteja vasta-alkajista kokeneempiin ratsastajiin. Tallin grand old man Franco seurasi usein tapahtumia sivusta vaitonaisena, mutta taatusti tarkkaavaisena.

Ja sitten ratsaille

Ratsastustyyli oli lännenratsastusta, mikä oli meille kaikille uutta. Alun tutustumisen jälkeen pääsimme samantien maastoon ohjaajamme Kirstenin kanssa. Maisemien vaihtelevuus ja reittien erilaisuus tekivät vaikutuksen ja kameraa sai kaivaa satulalaukusta useampaankin otteeseen. Ratsastimme metsässä, kipusimme kallioisia rinteitä pitkin ja nautimme aukeiden peltojen tarjoamista näkymistä vuorille. Kavioiden kopina kuului myös Castelfalfin pikkukaupungin kaduilla. Hevosia ei tuntunut hetkauttavan mikään. Autot, vapaana juoksentelevat koirat ja lampaat sekä vastaantulevat ihmiset tervehdittiin kohteliaasti korvat hörössä. Päivien aikana meillä oli mahdollisuus kokeilla useampia ratsuja, mutta aika nopeasti löysimme jokaiselle sen ”oman” vakikaverin, jolla maastoon lähdettiin.

Vaellus osoittautui loistavaksi tavaksi unohtaa huolet. Lähdimme aamulla liikkeelle ilman ollessa vielä yön jäljiltä aavistuksen viileä. Päivän kuumimpana hetkenä pidimme tauon ja pysähdyimme piknik-lounaalle. Pöytään kannettiin salaattia, juustoja, paikallisia leikkeleitä ja jälkiruokia viineineen. Samalla saimme mahdollisuuden tutustua paremmin samaan aikaan vaeltamassa olevaan norjalaisryhmään. Pohjolan pimeydestä hakeutuu aurinkoon siis muitakin kuin suomalaisia. Se on ymmärrettävää, sillä  mikään ei voita italialaista joutilaisuuden iloa, joka syntyy auringonpaisteessa ystävien ympäröimänä hyvää ruokaa ja viiniä nauttien.

Viimeisen päivän aamuna saimme kokea aavistuksen lännenratsastuksen maailmasta, kun Franco ohjasi meitä ja saimme itse kokeilla muutamia perusjuttuja maneesissa. Pari päivää aiemmin olimme seuranneet Francon työskentelyä nuoren hevosen kanssa. Ratsukon seuraaminen on mielestäni aina kiehtovaa. Parhaimmillaan ihmisen ja hevosen kohtaaminen on voimakasta ja herkkää. Siihen liittyy molemminpuolista luottamusta ja kunnioitusta, jota ei voi pakottamalla saada. Moni kirjailija ja hevosihminen on verrannut ratsastamista vapauteen. Eikä turhaan. Hevosen selässä voi saavuttaa horisontin – ja palan vapautta.

PS.  Lännenratsastus on hyvin erilaista kuin ”englantilainen” tai eurooppalainen tyyli, jota meilläkin yleensä harrastetaan. Siitä voisi pari sanaa mainita: varusteet (etenkin satula) ovat erilaiset, ratsastaessa apuja käytetään eri tavalla ja tyyli on tavallaan rennompaa. Länkkärityylin tausta on karjanajossa, joten sen tarkoitus on olla vaivatonta. Siksi käytännön syistä esim käsien on pitänyt olla vapaat lassoamiseen ja satulassa on oltu pitkiä aikoja.

Hevoset ovat yleensä Quarter-hevosia, jotka on amerikkalaisia lämminverihevosia. Ne on nopeita etenkin lyhyillä matkoilla (nimi tulee quarter milesta, joka on lyhyt laukkakilpailumatka). Paikan pääällä oli Quartereita, Pintoja ja taisipa olla Paint-hevosia.
Teksti : Terhi Esko