Ei olla sokeita ja annetaan auringon paistaa

Nyt suomalaiset tuntuvat leipovan kotona, lenkkeilevän ulkona, soittelevan sukulaisilleen ja harrastavan niin joogaa kuin muita liikkumismuotoja kotona. Ja ehkä vähän myös  katsovan netflixiä.

Me teemme tämän vielä kehoituksesta. Kun kuuntelen Ranskassa ja Italiassa olevia ystäviä sekä työtovereita, niin he ovat pakosta kotona, koska alkuvaiheen tilanne päästettiin roihahtamaan. Ehkä siksi, että individualistiselle latinolle on ollut vaikeaa kuunnella auktoriteettien ohjeita. Yhteinen neuvo heiltä kaikilta on nyt: ottakaa ohjeet heti alusta alkaen tosissanne ja tehkää jopa yli vaaditun!

Sattumalta tänä talvena (täysin ennen koronaa) katsoin portugalilaisen José Saramagon kirjan Kertomus sokeudesta pohjalta tehdyn elokuvan Blindness, jossa koko yhteiskuntaa kohtasi käsittämätön valkosokeuden epidemia ja sen myötä kaiken normaalin elämän romahdus. Pelottavan elokuvan jälkeen oli hiukan vaikeaa nukkua rauhassa.

Pidetään siis huolta omasta käsienpesusta, metrin väleistä ja poskipusujen antamisesta. Ranskalainen tavaramerkki La bise kiellettiin heiltä jo helmikuun puolella virallisesti. Tylsää, mutta ehkä fiksua.

Vaikka suomalaisten hiljaiseloa ei ole vielä kauaa kestänyt, niin jo haaveilemme siitä päivästä kun uusi vapaus koittaa. Ajattelenkin jo, että missä haluan olla seuraavaksi. Ehkä mökillä, ehkä Provencessa. Ehkä teatterissa. Tärkein on se, että saan valita myös jatkossa. Uskomattoman nopeasti matkailu ja usko huomiseen lähti käyntiin tuhkan, sarsin, lintuepidemian ja sikainfluenssan jälkeen.

Toimistolla tehtävät ovat melkoisen selvät. Käymme asiakas asiakkaalta läpi jokaisen käsin tehdyn matkan (niin ihania ovat kaikki!) ja haemme matkustajiemme rahojen palautuksia kotimaahan palveluntuottajilta – hotellit, kotimajoitukset,  kuljetusyhtiöt, ravintolat, lentoyhtiöt, viinitilat, aktiviteettiyhtiöt, pyörävuokraamot etc. Tätä työtä ei millään helpota se, että palvelut on suljettu ja maassa on ulkonaliikkumiskielto. Siirrämme asiakkaidemme matkoja loppukesälle ja syksyyn. Jaksamme uskoa, että matkailu jatkuu tämän vaikean tilanteen jälkeen.

Mutta ehkä jatkossa se muoto  matkustamisessa on erilainen. Vähän sellainen kuin me Pamplemoussessa olemme aina ajatelleetkin.  Ehkä menemme kohteisiin harvemmin. Ehkä viivymme pidemmän aikaa paikan päällä. Ehkä tutustumme oikeasti paikallisiin ihmisiin.  Ehkä vältämme massaa.

Ehkä oikeasti pysähdymme hetkeksi viihtymään. Ehkä käyskentelemässä toreilla tuoksuja, hälinää ja hyviä makuja etsimässä. Vähän kuin vuosikymmeniä sitten, silloin kuin lentoliputkin olivat vielä huomattavan hinnakkaita ihmisten palkkatuloihin nähden.

Teksti: Henni Lieto 20.3.2020