Elämän ja matkan luksusta

Kuohahdan aamun lehteä lukiessa, aiheena luksusmatkat. Ihanaa! Kerrankin aiheesta.  On nimittäin  niin old schoolia hakea luksusta tuotemerkeistä ja brändeistä. Nyt on maailma toisin päin. Mukava elämä on luksusta. Turvallisuus on ylellisyyttä. Yhteisöllisyys on tätä päivää. Hyvä arki on in. Aplodit tavallisuudelle.

Aamun jutusta tulee selkeästi esille, että tämän huomaamiseen on tarvittu pitkään ulkomailla asuva. Emmekö uskalla näyttää ulkomaalaisille että meidän elämä onkin aika mukavaa, sitä jokaisen päivän luksusta?

Moni asia on kääntynyt eri päin. Itse olen tehnyt Pamplemoussessa yli kymmenen vuotta näitä pieniä kohtaamisia (des petits rendez-vous),  jotka toivon mukaan ovat matkustajiemme muistissa hienoina luksushetkinä. Erityisen lämpimiä kiitoksia saammekin, kun matkaajamme pääsee kotipolttoisen calvan ääreen takkatulen luo (epävirallista, muttei laitonta) tai vaikka poimii hedelmiä hyväntekeväisyyteen Etelä-Ranskan lomallaan (tai tekee itse niistä hillot ihan omaan jääkaappiin, sekin sallittu). Absolument luxe!

pa270623

Pieni on oikeasti suurta. Sitä tämä elämämme on. Vaikka kaikki kullattaisiin ja punainen matto vedettäisiin jalkojemme alle voi tuloksena olla onneton ihminen. Perinteinen luksus ei enää potkaise. No kicks.

Olen valmis ottamaan myös omalle Kainuun mökilleni lomailevia turisteja poimimaan mustikoita sen sijaan että kaukaa tilatut thai-poimijat täyttävät metsäni. Poiminnan päälle tarjoan niin takkatulta kuin saunaakin, laiturimakkaraa, halonhakkuuta,  vihtojen sitomista, soutamista ja vaikka ongintaa. Ei hälyä, ei muita turisteja. Luulenpa että saan naapuritkin mukaan. Welcome – Bienvenyyyy.

Hesarin artikkeli

Liikasadon poimintaa Ranskassa à la Pamplemousse