Olipa kerran ranskalainen jalkapallojoukkue Suomessa

Kun Ranska voitti maailmanmestaruuden 1998 ei sitä kukaan oikeastaan odottanut. En minä ainakaan, kun lähdin mukaan Ranskan joukkueelle töihin heidän leirillään Suomessa alkukesällä 1998. Kesäleiriä pidettiin Kauniaisissa ja ihan matalalla profiililla mentiin koko vierailuaika.

Olin joukkueelle suomalaisena oppaana, ranskan tulkkina ja avustajana. Suomessa heidän tulostaan ei paljoa silloin hälisty ja Kauniaisissa sai treenata rauhassa.

Lentokentällä joukkueen saapuessa muistan, että koneesta tuli ensin joukkue huoltajineen ja perässä liuta lähes saman verran ranskalaista lehdistöä. Lentokentältä lähdin sitten porukan kanssa bussilla Kalastajatorppaa kohti. Suomalaista pressiä ei näkynyt missään.

Siinä sitten minulla oli bussissa niin Zinédine Zidane, Didier Deschamps, Emmanuel Petit, David Treguezet, Thierry Henry, Laurent Blanc sekä Fabien Barthez ja koko muu joukkue. Ketään pelaajista en tuntenut ennen työkeikkaani, tuskinpa edes seurasin jalkapalloa, mitä nyt perheen miesten olan takaa. Ei nämä pelaajat minulle mitään nimiä olleet.

Kalastajatorpalle saavuttaessa ohjelma purkautui niin, että ensin urheilijat sisään ja perästä pressi samoihin pyöröoviin. Sitten alkoikin pienimuotoinen lehdistötilaisuus; miten tänne Suomeen on päätetty treenaamaan rauhassa ja mitä täältä haetaan kisoihin. Mietin että eikös noita olisi voinut jo lentokoneessa jutella?

Tämän infon jälkeen suunnistettiin kapteenin kanssa Kalastajatorpan keittiöön: tulepas tyttönen katsomaan kanssasi tuota hotellin jääkaapin sisältöä. Siellä me seistiin jääkaapit auki ja minä tulkkasin keittiöön tarkat ohjeet. Majoneesi ilmoitettiin esimerkiksi kaikkien ruokalistalta pannaan.

blogikuva jalkapallon mm 1998

Seuraavana päivän tullessani Kalastajatorpalle oli aulassa täysi hässäkkä. Personne a dormi! Kaikki miehet ovat valvoneet koko yön Suomen suvessa. Tätä ei kukaan ollut osannut ottaa huomioon. Ei muuta kuin metsästämään silmälappuja. Nyt tuntuu, että tuohan on aivan piece of cake löytää muutamat silmälaput, mutta kaskas, päivän etsinnän jälkeen niitä löytyi kassillinen sisustusliike Bitcosta. Ei ollut googlea tai kännykkää käytössä silloin, käytössä olivat perinteinen puhelin, puhelinluettelo ja ripeät nuoret jalat juosta kaupasta toiseen.

Suomi-Ranska ystävyysottelu pelattiin olympiastadionilla. Jos oikein muistan, niin ottelu päättyi 1-0 Ranskalle. Eipä siinäkään vaiheessa tullut mieleen että tässä on nyt MM-mestarien joukkue.

Suomessa käydyn harjoittelujakson perään tuli otteluita hiukan seurattua. Nyt lähes päivälleen 18 vuotta pelattu loppuottelu Pariisissa oli monessa suhteessa voitto koko Ranskalle. Myös nyt Ranska olisi kaivannut yhteiskuntaansa voittoa. Mutta onko hässäkkä urheilun ympärillä nyt suurempi vai tuntuuko se vain siltä?

Ai niin, minä myös mokasin. Futisfriikki poikani (silloin 9 vuotta) kysyi 1998 mestaruuden selvittyä, että miksi en ollut ollut pyytänyt Zidanea vaihtamaan hänen kanssaan pelipaitaa. Niin miksi en?