Kävellen Pyhän Jaakobin tiellä

Idea kävelymatkasta Santiago di Compostelan reitillä on itänyt mielessämme jo kymmenisen vuotta. Uutta intoa saimme muutama vuosi sitten, kun hankimme jouluksi kirjan Matka Pyhän Jaakobin haudalle, jossa esiltiin Ranskasta alkavat reitit ja erityisesti kehutiin Le Puy:sta alkavaa reittiä, jotka on säilynyt alkuperäisimpänä.

Compostelan reitin kylät ja maisemat ovat häkellyttävän hienot

Ajatuksesta toimintaan Ranskan kävelyä varten

Tänä vuonna tuli sukulaistapaamisen yhteydessä luvattua lähteä Pyhiinvaellusreitille, kun vielä terveyttä on. Kun lisäksi löytyi sopivaa matkaseuraa, niin tuumasta toimeen. Teimme tuttavuutta arvioidun reitinosan alku- ja loppupään kaupunkien turistitoimistoihin kanssa esitepyynnöin. Informaatio tulikin suurin piirtein viikon sisällä, joten ei kun matkaa varaamaan. Tiedossamme oli Pamplemousse Ranskan matkojen järjestäjinä, ajankohdaksi toimiston kokoamaa matkaa varten valikoitui lokakuun 1. viikko ja pari lisäpäivää Lyonissa. Lentoja etsimme netistä kaikkiin mahdollisiin kaupunkeihin lähinnä halpalentoyhtiöistä, mutta tilasimme loppujen lopuksi KLM:n lennot Lyoniin. Miettimisaikaa oli noin viikko, mutta sen jälkeen ei lentoja enää voinut perua.

Päiväetapit eri mittaisia Compostelan reitillä

Ranskassa järjestety osuus oli kokonaisuudessaan onnistunut. Ehkä päivämatkojen epätasainen pituus 11 – 25 km päivässä oli pientä miinusta. Se varmaan johtui siitä, että olimme melko myöhään varauksinemme liikkeellä ja muutamat majoitukset ehkä olivat täynnä. Väkeä oli melko runsaasti liikkeellä vaikka oli jo lokakuun alku.

Matkanjärjestäjän ranskankieliset ohjeet olivat tosi hyödylliset varsinkin varusteiden osalta. Reittiä ei tosiaankaan voi selvittää lenkkikengillä, vaan on oltava vuoristomalliset vaelluskengät. Sadevaatteet, mieluimmin myös selkärepun peittävä viitta, tuulenpitävät ulkoiluvaatteet ja villapaidat sekä päähine ovat myös välttämättömät. Suomalaiset ovat tottuneet kävelysauvoihin ja niistä olikin paljon hyötyä alaspäin kiivetessä liukkailla kivisillä teillä.

Matka jonka kävelimme Nasbinalsista Conquesiin oli maastoltaan vaihtelevaa: ylätasankoa, kastanjametsää, peltomaisemaa,, polkuja, hiekka -ja asfalttiteitä. Kylästä lähdettäessä oli yleensä aina nousu ja vastaavasti saavuttaessa lasku, joskus nämä olivat hyvinkin jyrkkiä. Matkavauhdiksi oli arvioitu 4-5 km/h, mutta meiltä ikäihmisiltä meni vain 3 km/h.

Majoitukset oli järjestetty pääosin Logi de France -ketjun hotelleihin, joita on pienissäkin kylissä,
Huoneissa oli järjestään wc ja suihku, hyvät sängyt ja joissakin reilusti tilaa. Jos jostain voisi huomauttaa, niin lukuvaloista, jotka ovat liian himmeitä, jos yleensä on. Hotelleissa olimme valinneet puolihoidon, johon kuului mannermainen aamiainen, joka Ranskassa on tee tai maitokahvi, sämpylä tai patonkia ja croissant voin ja marmeladin kanssa. Myös juustoa ja jogurttia sai, jos älysi pyytää. Illallinen joka yleensä tarjoiltiin 19.30 olikin sitten muhkeampi. Eturuoka, pääruoka juustot ja jälkiruoka ja kaikki oli erittäin maukasta. Parissa paikassa oli tarjolla perinneruokaa: juustolla vahvistettua perunamuusia (aligotia) jota syötiin makkaran, lihan tai vatsalaukun lisäkkeenä. Kalaa oli myös tarjolla, etupäässä lohensukuisia kaloja. Juustoista jäivät mieleen chevre , roquefort ja pehmeät juustot.Asiakas sai itse valita juustotarjottimelta niin monta kuin halusi. Jälkiruoka oli hedelmätorttua. Juomana saimme paikallista talon viiniä.

Eväinä ranskalaisittain kinkkusämpylät

Päiväohjelma oli seuraava: Kahdeksalta vietiin matkalaukut alas kuljetusta varten seuraavaan majapaikkaan, sitten aamiaiselle, eväiden ostoon lähikauppaan ja klo yhdeksän matkaan. Matka vei pituudesta ja taukojen määrästä riippuen noin 6 h. Matkaevääksi hankimme patonkia ja kinkkua, sekä juotavaksi teetä termospullossa tai vettä. Iltapäiväkahvit ja oluet nautimme vaelluksen päätyttyä seuraavassa kylässä. Kylässä piti käydä turistitoimistossa hakemassa leima vaelluspassiin tai sitten sen sai majapaikasta. Illallisella oli paitsi pyhiinvaeltajia myös paikallista väkeä, mikä teki lisätunnelmaa.

Pieniä keskiaikaisia ranskalaisia kyliä

Meidän matkamme oli matka keskiaikaisia pyhiinvaellusreittejä pitkin. Parasta matkalla
olivat maisemat ja kylien keskiaikainen miljöö. Talot olivat harmaasta kalkkikivestä ja katot liuskekivikattoja. Kapeat kujat erottivat talot toisistaan, usein kylässä oli vain muutama talo, joitakin palvelurakennuksia: posti, kauppa, koulu, kaupungintalo ja kaikissa kirkko. Ei räikeitä mainosvaloja, ei kerskarakentamista vaan hillitty keskiaikainenmaisema, johon myös kuuluivat joet ja niiden yli johtavat ikivanhat sillat.

Mikä on vaikutelma ranskalaisista? Kaikki olivat poikkeuksetta erittäin ystävällisiä ja avuliaita. Niinpä siinä hotellissa, jonne saavuimme läpimärkinä sadepäivän ja myrskyn jälkeen, saimme viedä pannuhuoneeseen kuivamaan sekä kengät, että märät vaatteet ja vielä syödä piknikinkin sisällä pöydän ääressä. Kysymyksiin yritettiin vastata, vaikka vieraiden kielten taito taisi olla samalla tasolla kuin meidän ranskan taitommekin, eli muutama sana. Saimme vaikutelman, että pyhiinvaeltajat ovat jollain tavalla kansan suojeluksessa, meille vakuutettiin Le Puy:n katedraalissa passit hankittuamme, että olemme Le Puy:n piispan suojeluksessa, kukaan meistä neljästä ei kompastellut eikä sairastunut, vaikka kastuimme sadepäivänä oikein kunnolla.

Sinä päivänä tuli muuten todistetuksi, etteivät mitkään Goreteksit auta, kun oikein sataa ja myrskyää, kaikki me neljä olimme alusvaatteita myöten märkä. Onneksi sadepäiviä oli viidestä vaelluspäivästä vain yksi, kaksi viimeistä päivää vaelsimme 25 asteen helteessä.

Tarinan kirjannut reipas kävelijä Anja Kaimio

COMPOSTELAN KÄVELYMATKAN REITTIÄ JA HINTOJA