Leirikoulu Pariisi

“Kolean Aleksis Kiven päivän aamuna alkoi hämeenkyröläisten matka leirikouluun Pariisiin. Matkalle lähti 15 oppilasta ja kaksi opettajaa. Kaikki oppilaat olivat 15 – 16 -vuotiaita A-ranskan lukijoita, tyttöjä ja poikia Hämeenkyrön Yhteiskoulusta ja F.E. Sillanpään lukiosta.

Olen ennenkin ollut mukana koulumme vaihto-ohjelmissa, mutta nyt ensimmäisen kerran kokeilimme ulkopuolisen avun käyttämistä järjestelyjen osalta. Käyttämämme matkatoimisto suunnitteli hienon ohjelman huomioiden toiveemme sekä hankki yhteydet ranskalaiseen nuorisojärjestöön. Näin matkamme onnistui enemmän kuin upeasti: ohjelma oli monipuolinen, kehitti kielitaitoa ja tutustutti maahan sekä sen asukkaisiin aidosti.

Lyhyellä matkallamme (ti-su) onnistuimme yhdistämään koulua, kotia ja kulttuuria. Välittömästi Finnairin koneen laskeuduttua Pariisin lentokentälle meitä oli vastassa ranskalainen avustaja, joka kulki kanssamme kaikki retket ja metromatkat. Thierry olikin matkamme todellinen “esprit”, joka osasi tuoda mukavan rennolla tavalla ranskalaista elämää esiin ja ymmärsi aina kömpelöimmätkin kysymyksemme.

Uudenlainen leirikoulu Pariisissa

Ranskassa oppilaiden kielitaito joutui alusta asti koetukselle, sillä perheissä jokainen pääsi käyttämään ranskaa arkipäivän askareissa. Yhdessä perheessä asui aina kaksi suomalaista nuorta. Perheet olivat tottuneita ottamaan ulkomaalaisia vieraita vastaan ja heille on annettu selkeät ohjeet seurustelusta ja kielenkäytöstä. Siis vain ja todellakin uniquement ranskaa!

Leirikoulun aamupäivät käytimme tehokkaaseen ranskan opetteluun Bretignyn yläkoulussa. Isäntäperheet toivat oppilaat aamulla kouluun. Oppitunnit alkoivat yhdeksältä ja päättyivät keskipäivällä. Tunteja piti meitä varta vasten palkattu opettaja, joka oli erikoistunut opettamaan ranskaa vieraana kielenä ja joka otti oppilaiden osaamisen tason tarkasti huomioon. Ihailtavan ammattitaitoisesti hän houkutteli kielitaitoaan arastelevat oppilaat puhumaan.

Opetus tapahtui kokonaan ranskaksi. Nuorten kannalta erityisen merkittävää oli se, että opettajana oli natiivi pedagogi. Ensimmäisenä koulupäivänä kerrattiin Ranskan sijaintia kartalla, naapurivaltioita ja Pariisin tärkeimpiä nähtävyyksiä. Torstaina oppilaat tutustuivat ranskankielisiin lehtiin. Perjantaina tehtiin ryhmätöitä; vaativin mutta hauskin tehtävä oli ranskankielisen runon tekeminen ja sen dramatisoiminen. Kirjallisen ja suullisen ilmaisun sekä tekstinymmärtämisen harjoitusten ohessa kerrattiin kielioppia ja ääntämistä. Opetus oli vaativaa, monipuolista ja innostavaa.

Ranskalainen koulu erosi monilta osin suomalaisesta koulusta – kuri näytti olevan kovempi, eikä opettajia sinuteltu. Myös vessoista puuttuva paperi ihmetytti suomalaisnuoria. Monet asiat suomalaisessa koululaitoksessa ja varsinkin Hämeenkyrön Yhteiskoulussa huomattiin kauempaa katseltuna toimiviksi ja arvostettaviksi. Itsestäänselvyyksinä pidetyt asiat nousivat uuteen arvoon.

Koulutuntien jälkeen suuntasimme kohti Pariisia yhdessä ranskalaisen matkanjohtajamme Thierryn kanssa nautiskellen hänen tuomiensa lounaseväiden antia. Iltapäivät käytimme Pariisin nähtävyyksiin, kuten Louvreen ja Eiffeliin, tutustuen.Kun Louvressa eräs oppilaani tarpeeksi kauan Mona Lisaa tuijotettuaan alkoi itkeä, sanoi ranskalainen museo-oppaamme, ettei koskaan ennen ollut törmännyt yhtä voimakkaaseen reaktioon! Kulttuuriin tutustuimme myös Versaillesissa ja tieteeseen Villettessä. Seinen risteilykin ehdittiin tehdä. Mieleen jäi myös muotinäytös eräässä Pariisin suuressa tavaratalossa. Matkatoimistomme oli varannut meille sinne omat paikat ja näin pääsimme hyvin läheltä nauttimaan ranskalaisen muodin ja catwalkin ilmapiiristä sekä seuraamaan kauniiden ja komeiden mallien merkitseviä katseita.

Päivien aikana jokaisen sanavarasto kasvoi, puhumattakoon tietomäärästä. Takaisin isäntäperheisiin tulimme illansuussa ja illallisen oppilaat nauttivat aina isäntäperheissä kertoen päivän kuulumisia ja osallistuen perheiden arkeen.

Ranskan kulttuuritietouden lisääntyminen ja ranskan kielen opiskelumotivaation kasvu sekä omien siipien kantavuuden tiedostaminen olivat leirikoulun parasta antia. Nämä hämeenkyröläiset nuoret kirkastivat myös isäntäperheiden Suomi-kuvaa; ennakkokäsityksiä kumottiin – kaikki suomalaiset eivät olekaan lappalaisia! Nuoret toditivat myös sen, että käsityksen suomalaisista tuppisuina saa todellakin haudata. Matkalla solmittiin ystävyyssuhteita, jotka tulevat pitkästä maantieteellisestä välimatkasta huolimatta varmasti säilymään.

Täällä kotona tunnen nyt huojennusta siitä, että ei heti tarvitse aloittaa vastavierailun valmistelua. Tällaiseen leirikouluun haluan viedä oppilaani vastakin!”

Leena Klemets