Bretagnen rauhaa Yves Rocher -kylpylässä

Lisäviesti kirjoittajalta:
“Kun aina puhutaan siitä, että Ranskassa ei tule toimeen ellei puhu kieltä. Se ei tosiaan pitänyt meidän kohdalla paikkansa. Pamplemoussen antama ohje: hymy ja bonjour toimivat aina. Annekin osti kengät sanoilla non, oui, si ja kirjoittamalla koon sormella toisen käden kämmeneen. Sitten elehdittiin käsillä leveytta tai kapeutta ja lopputulos oli molemminpuolisin hymysuin tehty kauppa. Ruokailut ja kahvittelut sujuivat myös hyvin sekakielellä ja englantia puhuttiin paljon myös La Gacillyssä ja tarvittaessa haettiin naapurikauppias tulkiksi. Kaikki tämä miellytti meitä suuresti ja on vastoin ensimmäistä lausetta. Olisin kiitollinen jos voisit lisätä tämän siihen tarinaamme.”

Tarina matkavoitosta Bretagneen

Äitini voitti Yves Rocher’n arvonnassa pidennetyn viikonloppumatkan Bretagnen La Gacillyyn. Yhdeksänkymmentä täyttänyt äitini luovutti palkinnon minulle, pojalleen, joka tässä pistää matkan ihanuuksia tekstiksi. Yves Rocher -palkintomatkan oli suunnitellut Ranskan matkailuun erikoistunut Pamplemousse oy. Käytettävissä olevat matkarahat jaettiin halumme mukaan. Nyt tuli monikko, joten matka oli siis kahdelle, mukana vaimoni Anne ja minä.

Suunnitelmaa täsmennettin meille sopivaksi, kommentteja vaihdettiin ja hyvissä ajoin saimme Pamplemoussesta loistavasti jäsennellyn nipun matkalippuja ja vouchereita, jotka oli ohjeistettu miellyttävän selkeästi.

Suomalaisittain oudoksun tippejä ja varasin mukaan kuusi Irina Björklundin ranskankielistä CD:tä Chanson d’autonomme.

Ensin Pariisin valloitus ruhtinaallisin menoin

Perjantaina maaliskuun lopussa, Helsingin kahden asteen lämmöstä, lensimme Pariisiin. Vastassa oli meille oma opas ja limousine kuljettajineen. Olimme alttiit kaikille vaikutteille ja hurmaannuimme palvelusta. Oma kuljettaja, joka avasi ovet sisään ja ulos mentäessä! Olo oli kuin kuninkaallisilla. Jatkuvaa hymyä ja palveluasennetta. Oppaame Helena kierrätti meidät parin tunnin aikana Pariisin merkittävimmissä nähtävyyksissä ja tietoa tuli tuutin täydeltä.

Olemme olleet molemminpuolisen sympateeraamisen takia yhteyksissä ja pistinkin Helenan selvittämään, miten Aurora Karamzin häälahjaksi saama maailman seitsemänneksi suurin timantti Le Sancy on päätynyt Louvreen. Upeasti toteutunut Pariisikierros päättyi lounaaseen Chez Clement ravintolaan, jossa hovi sanoi meille välittömästi: Moi, mitä kuuluu? Kuulemma suomalainen tyttö kirjeenvaihtokaverina! Lopuksi Helena näytti oleelliset paikat paluumatkaamme varten muutaman päivän päästä: hotellin, lentokenttäbussin lähtöpaikan ja saattoi meidät Bretangen junaan. Nämäkin liput olivat jo valmiiksi Pamplemoussen asiakirjojen mukana.

Luontohavainto: Kaikki puut olivat vihreitä, hevoskastanjat kukkivat.  Pariisin kevät oli liiankin lämmin. Kolme CD:tä oli mennyt!

Junalla Pariisista Bretagneen

Bretangen pääkaupungissa Rennesissä meitä odotti vuokra-auto, suuri Citroen C5 englanninkielisellä navigaattorilla ja automaattivaihteella. En halunut kummankaan ominaisuuden autossa häiritsevän ajoani ja reitti La Gacillyynhin oli minulla jo kartalla. Näin vaihdoin auton pieneen Citroen C1:een.

La Gacilly ja hotelli löytyi helposti. Vastaanotossa pärjäsimme englannilla. Majoitumme ja purimme minimaaliset matkatavaramme.

Ekohotelli upeassa kylässä

Yves Rocher’n hotelli sijaitsi upealla paikalla kaupungin läpi virtaavan joen muodostaman laakson toisella puolella. Laakson vastapuoli oli kaiketi noin viiden kilometrin päässä ja näkymä oli hieno. Hotelli oli ikäänkuin kaivettu rinteeseen ja huoneiden päällä kasvoi ruoho. Ecoa siis. Teimme ympäristön kartoituksen: mikä ihana rauha. Oli illallisen aika. Emme ole ikinä syöneet niin hyvin. Olin etukäteen saanut selville, että keittiötä vetää chef Gilles la Galles. Kokin periaate on toteuttaa orgaanisesti puhdasta ja paikallista ruokaa. Ruoka aivan suli suussa. Huomasimme pihalla keittiön oven lähellä yrttitarhan, josta sai sananmukaisesti tuoretta tarviketta keittiöön. Tulopäivä oli ns. pulkassa ja oli kestänyt jo 17 tuntia. Nukkumaan!

Aamupalan jälkeen pikku sitikkaan ja kaupungille. Parkki kirkon eteen ja kävelyksi. Heti edessä oli lauantaimarkkinat. Kivaa! Vieressä hieno luomukauppahalli. Onneksi ei ollut vielä nälkä, vaikka meinasi tuoksuista tulla. Presidenttiehdokas Hollande tulisi huomenna La Gaciilyhyn ja saimme innokkaalta agitaattorilta esitteet ja pitkän puheen, kunnes homma katkesi sanaan Finlandaise. Hymyä riitti silti kun tapasimme kaupungilla hänet myöhemmin. Kävelimme pääkadun edestakaisin ja ihastuimme.

Metsästysretkue yllätti

Vaikka kevat oli vasta aluillaan oli joka paikassa kukkia. Talot olivat vanhoja laattakivistä tehtyjä. Ovet ja ikkunat olivat uusittu ja voi vain kuvitella kuinka sisällä oli modernisoitu. Historiallinen ilme oli säilynyt silti hyvin. Takaisin hotelliin, mutta emme kauan malttaneet, vaan lähdimme kävellen takaisin kylille. Oikopululla kaupunkiin hyppäsi kauris edestämme ja minuutin päästä tuli kymmenkunta koiraa haukkuen ja kauriin jälkiä haistellen. Anne pelästyi. Koirat olivat tosi isoja. Sainkin vaimoni hetkeksi syliini. Sitten kuului kova töminä ja paikalle tuli neljä isoa hevosta selässään ratsastajat jonkinlaisissa historiallisissa uniformuissa. Yksi pysähtyi kohdallemme, sanoi jotain, joka hukkui koirien haukuntaan. Töräytti metsästystorveen, jolloin koirien haukku loppui ja näimme niiiden kääntyvän rinteen alapuolella. Annekin rauhoittui. Oikopolku vei meidät 10 minuutissa joelle.

Niin hiljaista ettei olisi uskonut Ranskasta

Kiersimme kaupunkia 3 tuntia. Kapeat rinteeseen nousevat kujat olivat täynnä taiteilijoiden työpajoja ja gallerioita ja upeita  kukkia. Söimme grepsit ja ihastuin expressokahviin. La Gacilly on tosi viehattävä ja kompakti kaupunki tutustuttavaksi. Joella pojat pelasivat kanoottipooloa. Kävimme katsomassa kaupungin taidegalleriaa. Työt olivat suomalaisittain vähän kitsejä lasipuhalluksia ja puutöitä, Sitten sillan yli ja Yves Rocher -myymälään. Jäi mainitsematta kuka on kaupungin ”kunkku”: jopa kylän puistokin oli nimetty Yves Rocher’n mukaan.

Pari kivennäisvesipulloa mukaan hotellihuoneen maaterasille maisemasta nauttimaan. Hiljaisuus ja rauha oli niin läpitunkeva, että käen alkaessa kukkua, koimme sen lähes häiriöksi.

Olimme Suomessa ottaneet suunnitelmiin mukaan auton vuokrauksen Bretangea kierrelläksemme, mutta aika ei anna periksi ja meidän on  jo lähdettävä junailemaan takaisin Pariisiin. La Gacilly hotelleineen täytti kaikki odotuksemme. Yksi Irinan CD vastaanoton tytölle ja toinen viimeisen aamupalan jälkeen ravintolalle.

Pariisi on välietappi matkalla Bretagneen

Pariisissa olimme kolmen jälkeen iltapäivällä. Hotelli oli hyvä. Kävelylle, mutta shoppailu ei sunnuntaina onnistunut. Istuimme kahvilla ja ambulanssi seisoi hälytykset päällä yli 10 minuuttia bd Montparnassella lähes paikallaan. Tarjoilija sanoi, että Pariisi ei ole enää Paris vaan Caris. Autoja oli hänen mielestä liikaa.

Aamupalan jälkeen shoppailemaan ja sitten kentälle ja edelleen Helsinkiin. Riikan kohdalla kapteeni sanoi laskuliun alkavan ja että Helsingissä on 10 senttiä lunta. Perillä oli lumi jo tosin melkein sulanut, vain aurausvallit muistuttivat sateesta, lehtipuut eivät edellenkään olleet vihreitä.

Minulle jäi yksi Irinan CD, joka soi jatkuvasti autossamme hienosta kokemuksesta ja Ranskan kevään vihreydestä muistuttaen.

Esko (ja Anne) Nevapuro

YVES ROCHER -KYLPYLÄMATKA