Provencen taidetalossa

Pertti oli Provencen taidetalon leirillä huhtikuussa 2011 ja kuvailee viikkoansa omin sanoin….

Viikossa arki katoaa siniseen, punaiseen ja keltaiseen

Kone laskeutui ajallaan Nizzaan. Mitch oli vastassa minua ja puoli tuntia aiemmin laskeutunutta Birgittaa. Tulimme Venceen aikaisin iltapäivällä. Ohjelman mukaisesti otimme hotellilla aperot ja menimme syömään porukalla, ja tutustuimme toisiimme.

Aamiainen oli perin ranskalainen. Leipä oli lämmintä, kahvi oli hyvää ja munan kypsyyden sai itse valita.

Kuin pyörällä ajoa opettelisi

Aloitimme hiilellä kaupungintalon edessä. Mitch esitti demon ja kertoi mihin meidän pitäisi keskittyä. Lyhyt esitys valosta ja varjosta, sekä siitä miten kuva muodostuu. Vanha rouva esitteli minulle talon joka oli alkujaan ollut linna 1100 luvulla. Kävimme jopa porraskäytävässä. Lounas syötiin torilla. Iltapäivällä jatkettiin hotellilla öljyväreillä palettiharjoitusta. Illalla mentiin syömään yhdessä. Taisi mennä pari lasia viintäkin.

Kameralla kuva otetaan kävellessä

Aamulla istuimme Mitchin pikkubussiin. Siirryimme Haut de Cagnesiin. Kukkulan päällä hieno keskiaikainen kylä, joka kuitenkin eli. Pieniä sokkeloisia kujia ylös, alas linnan sivuja. Oppiaiheena oli perspektiivi. Perspektiivi on siitä helppoa, että se on ymmärrettävä ja silmällä nähtävissä. Silti siinä tekee aina virheen. Mittaaminen on tärkeää, kuin myös suhteet. Tärkeää myös nähdä mitä kuva-alalle laittaa. Söimme hyvän lounaan ja jatkoimme vesiväreillä samaa harjoitusta. Illalla söimme. Ja nautimme viiniä.

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen jatkoimme maalaamista hotellin pihalla. Mitchin demot on mahtavia. Maalasimme öljyllä maisemaa hotellin terassilla. Päivä ei ollut mitenkään lämmin, mutta Mitchin vaimon, Hannan, laittama lounas sulatti. Maalasimme koko päivän, ja minusta tuntuu, että se oli raskas kaikille. On vaikea rentoutua, muistaa fokusoida, antaa flown viedä, miettiä mikä edessä, mikä takana ja siinä välissä seikoittaa maalit ja kun väistämättä vertaa vielä tekemisiään toisten töihin. Hengissä selvittiin ja ruokapöydässä voitiin nauraa ja nauttia rentouttava lasi viiniä.

Alaston totuus ei lämmitä, japanilainen öljylämmitin kyllä

Seuraavana aamuna vaihdoimme akryyliin. Fokusoi, laita ihminen liikkeeseen, muun kuvan ei tarvitse olla tarkkaa. Huh, aivan eri maailma öljyvärin jälkeen. Lounaan jälkeen menimmekin alkulähteille ja vuorossa oli elävän mallin piirrustusta. Sessioon aika oli liian lyhyt, mutta ensikertalaisille varmasti järisyttävä kokemus. Ihmisten piirteet alkoivat nousta esiin. Ilta oli vapaa. Menin syömään Birgitan, Margaretin ja Patrician kanssa. Patricia on kova flirttailemaan. Hänellä on minun ikäinen poika. Margaret on ujompi. Hän ja Patricia ovat yhdessä kurssilla. Birgitta on siltainsinööri Ruotsista. Meillä oli hauska ilta.

Kun maalaan kuvan sinusta, onko se sinun vai minun?

Perjantaiaamuna meillä oli early bird morning light. Aloitimme auringon noustessa ja maalasimme aamun valoa. Se siitä. Aamiaisen jälkeen siirryimme itsensäpaljastustehtävään ja maalasimme muotokuvan. Mitch demosi Ianin muotokuvan. Se on helppoa kun sen osaa. Itse maalasin omakuvan. Muutama muukin keskittyi omakuvaan ja toiset maalasivat toisiaan. Jännittävä huomata miten kuvista löytyi todellakin ne ihmiset, joita ne esittivät. Sitkeimmät maalasivat klo 18:00 asti. Ja jostain syystä maalatessa tulee nälkä. Ja jano. Siis menimme syömään.

Märkää märälle tai miten vain

Lauantaina retkeilimme Tourettesiin. Maalasimme vesiväreillä valoa ja varjoa. Söimme lounasta ja maalasimme loppupäivän vapaasti.

Illalla pidimme näyttelyn hotellin terassilla. Pakkasimme kuvat kotiinlähtöä varten. Menimme syömään yhdessä, myös Mitch oli mukana. Söimme hyvin ja meillä oli kaikin puolin hauska ilta. Sunnuntaina paluun paikka. Viikossa oli arki unohtunut. Lepoa viikko ei ollut. Mutta jos ei kaipaa rauhaa ja olemista, tiivis kurssi vie ajan siivillä. Tämä kurssi antaa jokaiselle osallistujalleen erilaisia asioita. Se ei tee sinusta taiteilijaa, mutta se voi johdattaa sinut uuteen harrastukseen, se voi aukaista vanhan tekijän silmiä, näinkin sen tehdä, se voi tuoda uusia ystäviä jotka nauttivat samoista asioista kuin sinä. Kurssi voi rohkaista sinua tekemään matkamuistot maalaamalla. Ehkä sitä myös katsoo silloin ympäristöään eri lailla.

Pertti

PAMPLEMOUSSE TAIDEMATKAT