Taideyhdistys matkustaa yhdessä Pariisissa

Matkan Pariisiin ja Ranskaan voi tehdä monella tavalla. Odottaen ja vaatien palvelua tai s`il vous plait ja merci – tekniikalla. Voi juosta museosta toiseen, sillä niitä kyllä riittää ja hengähtää Luxenburgin puistossa, nauttia viinilasillista Montmatren katukahvilassa tai kierrellä näyteikkunaostoksilla pienillä kauppakujilla. Voi nauttia pienestä 150 euron shampanjailtapalasta Lidossa tai 13 euron kolmen ruokalajin päivällisestä latinalaisissa kortteleissa. Voi kävellä pitkin Champs Elyseetä ja ajatella olevansa maailman keskipisteessä tai piipahtaa Seinen rannan sivukaduille esim. Rue Jean Guijonille ja katsella takorautaisten kultahuippuisten aitojen takana sijaitsevia komeita asuinpalatseja, joiden asukkaat eivät ahtaudu metroon, vaan pyyhältävät Mersuillaan talojen kellarikerrosten autotalleihin.

Niin ja aivan unohdin – painua maan alle, ahtautua metroon ja tuntea onnistumisen elämyksiä suunnistaessaan asemalta toiselle, portaita ylös ja alas ja lopulta löytää perille juuri Grands Boulevards- asemalle, jota tavoitteli. Tämän kaiken sain kokea lukuun ottamatta tuota Lidoa, jonka ovella kuolasin, sillä sille illalle vaimoni oli valinnut Johannes Passio-esityksen Notre Damen – kirkkoon. – Kokemus sekin.

Ranskalainen on ystävällinen

Pariisilaisten kohtaaminen on aivan oma lukunsa. Versaillesin torin laidalla pienessä ravintolassa naapuripöydän iäkäs pariskunta ihmetteli, miten me vasta nyt tulimme Pariisiin. “Ettekö todella ole aikaisemmin käyneet?” Aloin ihmetellä sitä itsekin. Ostaessani oppaamme avustuksella viiden päivän turistilippupakettia koko kuudentoista hengen seurueellemme – mikä muuten oli eräs parhaista ratkaisuista koko matkamme aikana – virkailija työnsi pienestä raosta koko lippupaketin käteeni neuvolla, että tulet sitten myöhemmin maksamaan. Mukanani olevat käteisvarat eivät näet riittäneet lippujen ostoon eikä luottokorttini suostunut yhteistyöhön ranskalaisen automaatin kanssa lukuisista yrityksistä huolimatta. Vieraskoreutta – onneksi, sillä myöhemmin kyllä pelasi. En kuitenkaan halunnut moista etuutta, vaan tungin paketin samasta luukusta takaisin ja kipaisin hotellille täydentämään käteiskassaani. Liput tuli sitten lunastettua ilman lisäongelmia.

Sanotaan, että Pariisin kevät on arvaamaton. Teimme oman matkamme huhtikuun alussa ja vaimon ohjeiden mukaan pakkasin varakenkiä, varahousuja, villapuseron ym. rekvisiittaa mukaan ja harmittelin myöhemmin, miksi t-paita unohtui. Lämpömittari oli koko matkamme ajan kahdenkymmenen asteen yläpuolella parhaimmillaan + 24 astetta. Tuli siis arvattua aivan väärin.

Ranskan matkalla pitää jättää aikaa aistimiseen

Jos muuten pitää katusoittajien musiikista pitää mennä metroon ruuhka-ajan ulkopuolella, silloin siellä on soittajia joka lähtöön melkein ruuhkaksi asti. Parhaassa tapauksessa vaunun kummassakin päässä. Tosin jokaisella on sitten pieni kukkapurkki tai pussukka mukanaan. Mitähän varten?

Samoin jos pitää ihmisistä kannattaa silloinkin turvautua tuohon metroon, mutta nyt ruuhka-aikana. Metro kyllä näyttää täydeltä, mutta sisulla sekaan vaan, kyllä sinne mahtuu. Toinen hyvä keino on mennä Versailles’n linnaan pienelle kierrokselle: Siellä pitää muuten ahtautua mahdollisimman lähelle omaa opasta, sillä ympärillä melkein korvanjuuressa viisi muuta opasta selostaa kattomaalauksia venäjäksi omalle opastettavalle joukolleen. Eikä kannata vilkuilla sivulleen tai tuijottaa liian kauan kameran tähtäimeen, oma ryhmä on saattanut siinä vaiheessa jo häipyä ties minne. Yksin ei tarvitse olla, mutta tungoksesta saattaa olla vaikea erottaa tuttaviaan varsinkin jos sattuu olemaan varreltaan lyhyempi. Onnekseni itse sain katsella vähän korkeammalta.

Asiat tunteva opas Pariisiissa on aarre

Ihailunikin kohde löytyi nimittäin omasta Pamplemoussen meille järjestämä suomalainen oppaamme. Hän siirtyi näppärästi museosta toiseen ja tarinaa tuli. Ei ollut taulua tai nurkkausta, josta hän ei tiennyt kuka sen oli tehnyt, mitä se esitti tai kuka tuolla oli maannut. Rankkaa työtä, mutta upeasti hoidettua. 

Näin maalaispojalle riitti kyllä ihmettelemistä, kun esim. Fontainebleaun linnassa, josta Napoleon teki hallituspalatsinsa melkein jokaiselle vieraalle oli rakennettu oma makuuhuone tai peräti huoneisto niin kuin esim. paaville, joka vietti siellä vuoden verran vankinakin.

Pariisissa ei voi olla törmäämättä suurmiehiin kuten de Gaulle tai Pompidour, mutta että sieltä löytyy aukio lentokoneelle Concorde ja puisto autolle Park Andre Citroen. Me kohtasimme kyllä vaatimattomampienkin, mutta ei ehkä vähäisempien suurmiesten aikaansaannoksia. Autoverstaassa työskennellyt Paul Guillaume, joka harrastuksekseen rupesi keräämään afrikkalaisia veistoksia, ystävystyi sitten runoilija Apollinairen kanssa, tutustui sitä kautta taidepiireihin ja keräsi mittavan taidekokoelman, jonka lahjoitti valtiolle. Sille kokoelmalle on nyttemmin rakennettu oma museonsa Musèe de l`Orangerie, joka tosin on kuuluisampi Monetin lumpeenkukkien takia.

Henkilökohtaisia tapaamisia Pariisin lähialueella

Toinen yhtä merkittävä tuttavuus oli herra ja rouva Ganne, kauppiaspariskunta Barbitzonissa, jotka ottivat taiteilijoita suojiinsa, ryhtyivät pitämään majataloa ja olivat merkittävällä tavalla edesauttamassa aivan uuden maalaussuunnan impressionismin syntyä.

Monista näkemistäni maalauksista syvimmän muiston mieleeni jättivät Musee d’Orsayssa näkemäni kaksi suurikokoista maalausta, joista toinen esitti suunnatonta, eläimellistä pahuutta ja toinen kauneutta ja viattomuutta, jota vielä korostivat etualalle maalatut satuhahmot, kolme kentauria. Tekijää ei tullut katsottua, sillä nimenomaan nuo maalaukset tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Miten siinä lasten laulussa sanotaankaan ” Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.”

Pariisin matkaa muistellen, elämää maalaillen, Matti Rekki

KYSY MATKAA OMALLE RYHMÄLLESI